”Pärjäänkö minä?”, opiskelija Karoliina Rautavirta epäröi muuttaessaan lapsuudenkodistaan omilleen. Vatsassa velloi samaan aikaan jännitys ja innostus – jotain uutta oli alkamassa.

Kaksi henkilöautoa ja peräkärry. Niihin mahtuu kaikki, mitä Karoliina Rautavirta, 20, haluaa mukaan ensimmäiseen omaan kotiinsa. Hän istuu etupenkillä ja puristaa sylissään mummolta saamaansa murattia. Epävarmuus vaivaa mieltä: Pärjäänkö? Osaanko? Oliko tämä sittenkin virhe?

“Ensimmäinen yö uudessa kodissa jännitti niin, että kutsuin ystävän yökylään. En halunnut olla täysin yksin”, Karoliina muistelee heinäkuista muuttoaan lapsuudenkodista Espoon Lintuvaarasta.

Siellä paikalla olivat aina vanhemmat tai pikkusiskot. Tuntui oudolta olla erossa.

Jännityksen alta nousi kuitenkin riemukas tunne – jotain uutta ja mielenkiintoista oli edessä.

Karoliina_Rautavirta_2198_leipis_860x490.jpg
Supersisustajalle viidentoista neliön huone voi olla haaste, mutta Karoliinaa miellyttää minimalismi. Mummolta saadut vuodevaatteet ovat huoneen kiintopiste.

Elämä kyllä kantaa

Hiljalleen yöt helpottivat ja itsenäisyyden parhaat puolet alkoivat paljastua. Karoliina ei vieläkään asu täysin yksin, sillä Hoas-soluasunnossa Helsingin Arabianrannassa elää hänen lisäkseen kaksi muutakin opiskelijaa. Silti uudessa kodissa asuu huikeita vapauksia.

”On ihanaa rakentaa elämästä täysin omanlaista. Sisustaa itse, valita ruokansa itse, päättää kaikesta itse.”

Kasvissyöjä saa nyt toteuttaa itseään keittiössä täysin vapaasti, ja uudessa arjessa näkyvät myös muut Karoliinalle tärkeät arvot. Hän kierrättää ja suosii kotimaista, eikä esimerkiksi osta kahvia mukaan, jos mukana ei ole omaa termosmukia. Jopa arkirutiinit maistuvat nyt vapaudelta ja saavat tuntemaan vahvaksi.

“Muistan vielä ajan, jolloin arkirutiinit olivat tylsiä velvoitteita. Nyt tyhjien pullojen ja roskien vieminen on kivaa. Silloin tunnen olevani kuin elokuvassa – että ihan tomerana tässä hoidan omaa elämääni”, Karoliina sanoo.

Karoliina_Rautavirta_2125_leipis_860x490.jpg
Aamupuuro on perinne, jonka Karoliina otti mukaansa lapsuudenkodistaan. Myös äidin ja isoäidin opit kulkevat mukana. ”Mummolta saan parhaat elämänohjeet aina terveistä elämäntavoista hammashuoltoon.”

Vapautta ja vastuuta

Itsenäistyminen myllertää elämää ja tuo sekä vapautta että vastuuta. Raha on tiukassa, jääkaapin sisältö ei enää olekaan sitä mihin on tottunut ja vahingossa hankitut liian suuret ruokamäärät ehtivät pilaantua kaappiin hyvistä periaatteista huolimatta.

“Opettelemista on vielä paljon. Oreganoa lukuun ottamatta kaikki istuttamani yrtitkin kuolivat”, Karoliina naurahtaa. 

Yksi lapsuudenkodista tuotu tapa kuitenkin pysyy ja luo turvaa. Mikropuuro mummon metsästä poimituilla mustikoilla on Karoliinan päivien peruspilari. 

”Abivuotenani vanhempien kaappeihin ilmestyi pikapuuro. Siitä saakka olen poikkeuksetta käynnistänyt päiväni puuroilemalla. Tapasin syödä aamiaiseni vanhempien parvekkeella. Siksi kiikutankin täällä puuroni rakennuksen yhteiselle kattoterassille.”

Karoliina_Rautavirta_2351_leipis_860x490.jpg
”Meren läheisyys tuntuu vieläkin uskomattomalta! Jos aamuisin on hyvä sää, pieni kävelylenkki piristää. Usein myös pyöräilen rantareittejä yliopistolle tai töihin.”
 

Karoliina halusi muuttaa lapsuudenkodistaan, sillä tunnin matka Espoosta Helsingin yliopiston ympäristö- ja elintarviketalouden luennoille sekä kavereille vaati ainaista suunnittelua. Nyt ystäviä on helppo tavata. Se on tärkeää, sillä uuden itsenäisyyden kääntöpuoli on yksinäisyys. Aiemmin siskot ja vanhemmat olivat aina läsnä, mutta nykyään edes kämppiksiä ei välttämättä näe aikoihin.

”Huomaamme ystävieni kanssa usein, että olemme samassa veneessä. Loimme yhteisen Whatsapp-ryhmän, jonka kautta pidämme yhteyttä. Auttelemme myös toisiamme esimerkiksi koirien lenkittämisessä”, Karoliina kertoo ympärilleen muodostuneesta ystäväverkostosta.

”Löysin rohkeuteni”

Muutto omaan kotiin mullisti Karoliinan elämän. Kun hän on huomannut pärjäävänsä yksin, elämä on rennompaa.

”Ensimmäisenä opiskeluvuotenani mietin, sovinko joukkoon tai mitä ihmiset ajattelevat minusta. Enää en pohdi sellaisia. Minusta on tullut enemmän oma itseni, rohkeampi, rennompi ja iloisempi”, Karoliina sanoo.

”Olen myös oppinut, että olen hyvä kantamaan vastuuta ja järjestämään asioita. Esimerkiksi vaihto-oppilaiden tutorina anoin tiedekunnalta budjetin ja järjestin meille saunaillan. Vitsailin rennosti 90 vaihto-oppilaan edessä!”

Tulevaisuuden mahdollisuuksien rajattomuus alkaa vähitellen paljastua. Se ei jännitä, vaan inspiroi. Karoliinan tavoitteena on tehdä työtä, joka tuntuu itsestä tärkeältä.

”Parasta muutossa on vahva tunne siitä, että oma elämäni on nyt alkanut. En ole enää lapsi, vaan nuori aikuinen. Rakennan itselleni jotain täysin omaa, ja se on mahtavaa.”

Lue myös: ”Välillä itkettää kun ajattelen, miten onnekas olen”

Lue myös: Sattuma loi ystäväporukan, joka on nauttinut aamukahvinsa yhdessä jo 30 vuotta